Kirppistelyinnostukseni on ollut nousujohteista jo vuosia. Olen onnellinen että ihmiset kierrättävät vaatteita, leluja, huonekaluja ja astioita entistä enemmän. On ihana tehdä hyviä löytöjä halpaan hintaan, sillä lapsiperheessä rahareikiä riittää omasta takaa!
Viime vuosina olen myynyt ja ostanut facebookin paikallisella kirpparipalstalla isot määrät tavaraa. Ja vielä hyvä kuntoista, kukaan ei uskoisi huonekalujani kierrätetyiksi. 🙂 Pienellä tuunauksella saa myös ihmeitä aikaan.
Kävin tyttäreni kanssa siivoamassa kirpparipöytääni eilen ja löysin samalla muutaman herkkupalan mukaan kotiin vietäväksi. Molemmat herkkupalat sattuivat olemaan Marimekkoa. Tulevan yhteisen kotimme keittiöön löysin 4 kpl Marimerimekon Unikko-tabletteja 5 € (meitä on kyllä 7, mutta eikö 4 ole parempi kuin ei yhtään?! 🙂 ) sekä tyttärelleni Marimekon vaaleanpunaisen Pippuri-paidan 6,5 €. Samalla reissulla kävin lunastamassa facebookin myyntipalstalta bongaamani kalalangasta virkatun peiton, jonka voin laittaa tulevan nojatuolin (MUN nojatuoli on vielä etsinnässä 🙂 ) päälle suojaksi ja koristukseksi. Nainen pyysi isosta peitosta 25 € joka oli todellakin pilkkahinta hänen käsin tekemälleen taideteokselle. Nyt se kuitenkin ilahduttaa meitä olohuoneessa, odotelleen parempaa sijoituspaikkaa. Huomenna käymme tyhjentämässä kirppispöydän ja selviää, paljonko muuttorahoja tienasimme tällä viikolla.
Tänään saimme iloksemme hyvän ystäväni Monitaiturin lapsineen. Molemmat olemme intohimoisia käsitöiden tekijöitä, joten sain matonkudetäydennyksiä ostettua Monitaiturilta saadakseni matontekeleeni valmiiksi. (Laitan matosta kuvia, kunhan se valmistuu!) Saimme myös suunniteltua kesäksi pientä kasvihuoneprojektia tulevan kotimme takapihalle (olen haaveillut omasta kasvihuoneesta jo parisen vuotta!!) ja sain myös hyviä vinkkivitosia Monitaiturilta omien kurkkujen kasvattamiseen. Jostain syystä Kallioni ei ole kasvihuoneesta yhtä innoissaan (Kallio haistaa jo joutuvansa osalliseksi viherpiiperrykseen, joka olisi mielestäni parasta mahdollista parisuhteen hoitamista ja yhdessä tekemistä 🙂 ). Tuntuu, että kasvihuoneen hankinta vastaa lapsuuden taistelua omasta lemmikkieläimestä.
Hirveän väsytystaistelun jälkeen kuulee lupauksen: saat sen, JOS lupaat hoitaa sen itse. 🙂
Lupaan, lupaan… Aloitusinnostus on ainakin suuri, kun vaan muistaisi aina käydä kastelemassa taimia. Siirrämme kasvihuonekeskustelun myöhemmäksi, mutta toivo elää! Tähän sopis nyt tosi kivasti joku pikku kuva nätistä kasvihuoneesta, josta haaveilla… Tuossa se on!!! –>
Kasvihuoneinspiraation lisäksi Monitaituri kertoi myös keskustassa olevasta vaatteidenvaihtoillasta. Iltaan sai tuoda omia vanhoja vaatteita, ja samalla ottaa mukaan jotain itselle tarpeellista. Tieto tuosta vaihtoillasta tuli itselle liian lyhyellä varoitusajalla että olisin kerennyt penkoa tarpeettomia vaatteita mukaan, mutta onneksi iltaan oli tervetulleita kaikki, toi vaatetta tai ei. Löysin kassillisen lastenvaatetta omalle tytölle, Kallion kahdelle neitokaiselle, siskontytölle sekä kummipojalle. Etenkin pienimpien lasten vaatteet olivat erittäin hyväkuntoisia, ja olinkin saaliiseen erittäin tyytyväinen. Kunhan pyykkikone on pyörinyt ja vaatteet saadaan oikeille omistajille, nähdään, oliko saalis myös saajista mieluinen. Tuntuu hullulta, että vaatteita nakattaisiin roskiin kun joku toinen voisi saada siitä paljon iloa. Kunpa näitä tapahtumia jaksettaisiin järjestää jatkossakin ja mainostaa enemmän. Ainakin siellä kävi pöytien ympärillä kuhina kun ihmiset löysivät kasseihinsa täytettä. Olisi pitänyt ottaa omasta naamasta kuva kun päästiin ovista ulos. Kuinka hyvä mieli tulee, kun löytää itselle käyttöön tavaraa ilmaiseksi ja on saanut vähän penkoa jännittyneenä vaatekasoja. 🙂 Ja taas säästyi vähän muuttorahaa!
Toiveena kaiken tämän kirppistelyn ja viherpiiperrysinnostuksen takana olisi opettaa myös lapsille työkaluja, joilla me pienet ihmiset voisimme parantaa elinolosuhteita maapallolla. Kierrättäminen on mukavaa, kun se ottaa yhteisenä harrastuksena. Jos vie kirppikselle jotain vanhoja leluja, jaa jotain uutta tilalle. Tyttäreni onkin jo kerännyt sievoisen summan rahaa myymällä vanhoja lelujaan. Aluksi hänen innostuksensa kirppistelyä kohtaan ei ollut kovin innokas, mutta muutamien hyvien kirppislöytöjen sekä myyntivoittojen jälkeen mieli on kummasti muuttunut. Toivottavasti pystyn tartuttamaan pienen kierrätyskipinän myös Kallion lapsiin. Jätteiden kierrättäminen on toinen asia jonka toivoisin lapsien oppivan pikku hiljaa.
Yrttien- ja kasvihuoneessa taimien kasvattaminen olisi myös lapsille mukavan yhdessätekemisen lisäksi opettavaista. Harva kaupunkilaislapsi pääsee näkemään siemenien kehittymisen syötäviksi yrteiksi tai taimien kehittävän syötäviä herkkuja ruokapöytään. Samalla voi itse vaikuttaa syötävien tuotteiden terveellisyyteen sekä siinäkin voi vähän säästää rahaa. Monitaiturin kurkkuja maistelleena voin todeta, ettei itse kasvatettua kurkkua parempaa ole olemassa!! (On varmaan ilmiselvää, että kurkunkasvatusinnostukseni onkin peräisin häneltä). Onhan ne elämyksiä nämäkin!
Kaikkien näiden pienten ekotekojen lomassa on kuitenkin keretty Kallion kanssa ikävöidä toisiamme. Kuulen sen Kallion äänestä, näen sen kasvoista nettikamerassa. Kaikkia asioita ei välttämättä tarvitse sanoa ääneen. <3
