Kun Hän nyt tulee, emme eroa enää.
Tätä asiaa olen tässä tämän päivän miettinyt. Pakannut vähän tavaroita laatikoihin, siivonnut kaappeja ja miettinyt vähän lisää. Tuntuu vaikealta ymmärtää. Ei enää Skype-seurustelua. Ei enää iltapuheluita ja aamutekstareita. Ei enää yksinäisiä kyyneleitä olohuoneen sohvalla. Kaikki muuttuu, eikä pää pysty sitä ymmärtämään.
Kaksi päivää on heipattu ystäviä pikkumimmin kanssa. Ihania hetkiä rakkaitten parissa, niistä hetkistä saa voimia taas pitkään ja paljon muisteltavaa tulevaisuudessa. Kaksi päivää on myös pakattu ja siivottu. Tätä ei tule ikävä. Laatikoita ja jätesäkkejä lojuu joka puolella, eikä asiaa auta se, että muuttokokemusta on takana reilun 10 vuoden ajalta yli 13 muutosta. Koskaan tämä ei tapahdu helpommin tai suju nopeammin. Aamulla aloitetaan ja illalla lopetetaan kun kävellään jo pitkin seiniä. Siltikään ei tule valmista, kirottua!
Ajatus muutosta ja yhteisen elämän aloittamisesta vuoden vaihteessa 2013 tuli päätettyä ja sanottua ääneen ensimmäisen kerran elo-syyskuun paikkeilla. Siitä asti on odotettu. Järjestetty asioita, mietitty järjestelyjä että kaikilla olisi varmasti hyvä olla eikä kenenkään tarpeet jää huomioimatta. Aika on ollut pitkä, siinä samalla on tapahtunut paljon ja moni tapahtuma polkumme varrella on kyseenalaistanut rakkautemme voiman. Heikon mielen nuo vastoinkäymiset olisivat voineet murtaa, Suuri Rakkaus vain vahvistuu. Nyt on kuitenkin tullut se ratkaiseva hetki kun vanha jää taakse ja uusi alkaa. Voitko uskoa, että nyt J Ä N N I T T Ä Ä !?!
Unelmat harvoin vastaavat todellisuutta. Miten käy uuden alun, kun tekemistä on kerralla kokonaiselle armeijalle, ennen kuin ”paikoilleen asettumisesta” voi edes puhua? Miten nopeasti tottuu siihen, että joka aamu vierestä herää se unelmien mies josta nuorena haaveiltiin? Tai voi siinä vieressä olla joku niistä viidestä lapsestakin, tai kaikki. 🙂
Viimeiset päivät ovat olleet omalla oudolla tavallaan hysteeriset. Ensin äärimmäinen tunteen purkaus kun työt loppuivat vuodeksi. Sen jälkeen tsempattiin ”läksiäiset” , jonka jälkeen alettiin pakkaamaan ja ajatuksissa pikku hiljaa hyvästelemään ensimmäinen ’oma koti’. Nyt kun täällä huoneissa kaikuu, muutoksen hetki konkretisoituu ja tekee mielen haikeaksi. Elämän sivu tässä asunnossa on tullut tiensä päähän. Uusi sivu käännetään päivä pakettiautossa istuen ja maisemia katsellen. Ironinen sanonta: hyppy tuntemattomaan, tuntuu erittäin kuvaavalta tällä hetkellä. Luulin tietäväni, mitä edessä on mutta ollakseni rehellinen, niin ei ole mitään käryä, miten tässä tulee käymään. (Onneksi Kallio tulee kohta ja puhuu mun päähän järkeä, ennen kuin saan psyykattua itseäni syvemmälle näissä aatoksissa). Tunneskaala muuton lähetessä on ollut vähintäänkin kirjava. Eikä sille näköjään ihan heti tule loppua.
Toivon kuitenkin, että tarinamme saa iloisen yhteisen alun, saan prinssini ja puoli valtakuntaa. And they lived happily ever after…
Sauna on laitettu päälle ja jään kurkkimaan verhon raosta, kerkeääkö muuttoauto ja Kallio perille ennen vuorokauden vaihtumista. Aamulla aikaisin aamupalat nassukoihin, muuttokamat heilahtaen pakettiautoon ja edessä on päivä lumista talvimaisemaa läpi Suomen. Hyvästi Oulu, tervetuloa Hanko!
Turvallista matkaa kohti etelää! <3 Ja ihanaa uutta yhteistä elämää teille kaikille! Olet tärkeä ystävä! <3