Tätä elämänmuutosta on välillä vaikea selittää, miltä se tuntuu ja miten on mennyt. Välillä menee superduber-hyvin, välillä (henkilökohtaisesti) hemmetin heikosti. Riippuu päivästä, ilmasta, dieetistä ja nälästä ja siitä, kummalla jalalla sattui sinä päivänä heräämään. 🙂
Yksin omassa pienessä mielessä ei välttämättä edes tajua kaikkia näitä (suur)uusperheen tuomia haasteita. Kaikki asiat ovat liian lähellä, eikä niihin saa etäisyyttä kun kaiket päivät on kotona. Tässä jo toista viikkoa on ollut mielessä, että vertaistuki tai lähinnä tietoa uusperheen perustamiseen liittyvistä muutoksista voisi olla paikallaan. Osaisi ehkä sijoittaa asiat oikeisiin mittakaavoihin, valita taistelut jotka oikeasti kannattaa käydä, ja jättää pikkuasioista nipottaminen vähemmälle.
Oon tosi huono ottamaan kuvia, kuvissa taitaa vilistä lähinnä omat käsityöt. 🙂 Koska pitkää tekstiä on joskus puuduttavaa lukea, niin laitanpa tähän ne vähäiset fiiliskuvat, mitä tässä lähiaikoina on tullut otettua. Jospa ne kertoisi enemmän kuin puoli romaania.
Biitsillä näkyi paikoitellen jo hiekka, ja merikin oli jo railoilla. Mahtavat lenkkeilymaisemat ja aurinko hellii! <3
Aina ei pääse lenkillä yksin, joten otetaan vaihtoehtoiset keinot käyttöön.
Hyvä juttu tuossa meneillään (ja loppusuoralla) olevassa superdieetissä on se, että se pakottaa lenkillä 4 kertaa viikossa. Ahdistus-, sekä lumituiskupakkaspäivinä olen kiiresti karannut salille juoksumatolle lenkkiytymään. Näin mahtavia kevätpäiviä ei taas sovi pyhittää sisällä huhkimiselle! Uskaltauduin pieneen metsäseikkailuun ja polku johdatti meren rantaa pitkin, mieli nousi taivaisiin ja sai huolet ja murheet unohtumaan. Askelkin oli niin keveä, että lenkki venähti suunniteltua pitemmäksi. 🙂
Ennen kuin pyörätiet kerkesi kokonaan sulaa, joskus lenkkikaveriksi pyörähti myös pikkumimmi. Pulkka kulki kepeästi perässä jäisillä tienpientareilla auringon hemmotellessa. Tuon kuvan oton jälkeen on kuitenkin sen verran tapahtunut, että asfaltti näkyy jo paikoitellen pitkiä matkoja, joten pulkka on vaihtunut pikkupyörään. Pyöräilytaidot oli vielä pikkumimmillä tallella, joten pyörälenkkejä tullaan jatkossakin tekemään runsaasti! 🙂 Molemmat tykkää.
Otetaan aurinkoenergia talteen ja tehdään siitä terveyttä!
Jokakeväinen into laittaa yrttejä kasvamaan löytyi myös tänäkin vuonna. Turveruukkujen kätköistä odotellaan basillikaa, timjamia, ruohosipulia, sitruunamelissaa, persiljaa. Mukana on myös Monitaiturin lähettämiä kurkun ja tomaatin siemeniä. 🙂 Sain myös Monitaiturilta vinkin, että täällä etelän lämpöisissä tuulissa tomaatti saattais kasvaa aurinkoisella talonseinustalla, eikä kasvihuone olisi edes tarpeellinen… Saapa nähdä saadaanko tomaatintaimi kasvamaan, ja saadaanko se heräämään eloon kesäisen takapihan lämmössä kesällä!? 🙂 Ah, elämän pieniä ihmeitä!
Pikkumimmi kirjoitteli hyvissä ajoin synttäritoivelistaa 6 v. synttäreitä varten.
Ouluun kotikonnuille lähtö lähenee mulla ja pikkumimmillä. Se onkin ensimmäinen ”kotireissu” tänne muuton jälkeen. Reissu kestää puolitoista viikkoa ja ajoittuu näppärästi pääsiäiseen. Samalla vietellään pikkumimmin 6v. synttärit, omat kolmekymppiset, siskontytön 2 vuotiset, sekä pikkumimmin 3 kaverin synttäreitä. Kakkua ja juhlahumua ei tule puuttumaan! 🙂
Minä toivoisin kasvohoitoa, hierontaa, etanapannuja sekä uudet urheilurintsikat (vink vink! 🙂 ) ja pikkumimmi kaikkea hevosaiheista, maasta taivaaseen! 🙂
on helppo liittää myös tähän yhteyteen, kun puhutaan synttäreistä. Kallio täytti myös vuosia helmikuun lopulla ja jokavuotinen harmaiden hapsien repiminen lahjaa miettiessä alkoi. Kallion äidin pienellä avustuksella ja salajuonituksella saimme sovittua päivämäärän, jolloin hän tulisi Pohjanmaalta asti hoivaamaan lapsikatrastamme ja me pääsisimme karkaamaan hemmottelulomalle Vantaan Falmingo hotelliin ja polskuttelemaan kylpylään huhtikuun lopulla. <3 Samaisena huhtikuunpäivänä vietämme myös virallista vuosipäivää, joten saamme todellakin syytä juhlaan! Arvokasta ja äärimmäisen harvinaista yhdessäoloaikaa kullan kanssa!
Pikku näpertelyjä ja uusia suunnitelmia.
Ilmoittauduin paikalliselle kirppispäivälle mukaan ja varasin itselle oman pöydän käsitöiden myyntiä varten. Lähinnä tekemisen vuoksi, en niinkään rahanahneuden. Valmiina oli muutamia mattoja ja eri kokoisia koreja. Kokeeksi tein mustan pöllötyynyn lapsille, josta sikisi ajatus (Kallion siskon pienen vihjaisun avustuksella) pöllökännykkäpussi sekä pieni kassi. Kassista pitäis myös tulla pöllöstyle, mutta hukkasin eilen pienimmän virkkuukoukun ja kassin tekoon tarvittu seiskakoukku katkesi juuri viime metreillä. Tämä projekti jatkunee huomenna, kun pääsen käymään koukkukaupoilla täyttämässä koukkuvarastot taas täyteen. 🙂 Tämä harrastus ei kyllä ikinä maksa materiaaleja takaisin, sen verran monta sataa virkkuukoukkua oon jo hajoittanut! 😀
Ainoa ongelma näissä pöllöjuttujen tekemisessä on, että lapset käy salaa viemässä valmiit työt leikkeihin kun ovat niin ihastuneita noihin isosilmäisiin koristuksiin. 🙂 Pöllölaukkutilauksia onkin omassa perheessä tullut jo lukuisia. 🙂 Saapa nähdä, kestääkö treenien ja virkkaamisen yhteistuloksella pahasti kipeytynyt ranne tilausten tasalla. Voi olla, että pian saa rueta miettimään jotain uutta harrastusta, sen verran pirullisesti on rannetta ja käsivartta vihlonut viime aikoina. 🙁 Pidetään peukkuja, että tomaatintaimi alkaisi kasvamaan ja tuottaisi satoa. Siinä olisi sitten pientä näperrettävää virkkauksen sijaan kesäkuumalla.
Näissä tunnelmissa täällä Hangossa!
Ehkä kuvista voisi tehdä tiivistelmän, että kevät tulee kohisten ja kesää odotellaan kovasti! 🙂 Iso yritys ottaa auringosta kaikki irti ja antaa pahan mielen mennä ja hyvän tulla tilalle.
Aurinkoa ja positiivista mieltä kaikille!
